keskiviikko, 9. tammikuu 2008

Vihdoinkin pääsen päivittämään.

No HUH!!! Aikamoinen viivästys tullut tähän päivittämiseen. Se on kyllä ihan oma syy. Syksyllä tapahtui kaikkea ja tämän päivittäminen oli siinä se vähäpätöisin asia.
Olemme nyt muuttaneet Pojan kanssa yhteen, kaupunkiin. Ei tämä kaupunkilaiselämä minulle sovi, mutta ehkä tässä on vain soviteltava. Onneksi täältä kuitenkin pääsee sinne ei-kaupunkiinkin. Muuten täällä taatusti sekoaisi. Yhteiseloa on kestänyt siis muutaman kuukauden ja onhan tämä ihanaa!
Syömisetkin ovat muuton yhteydessä ja jälkeen pysyneet suht' hallinnassa. Liikaa painoa on silti edelleen.
Täällähän sitä olisi mahdollista käydä jossain salilla enemmänkin. Olen vain keksinyt itselleni tekosyitä siihen miksi en sinne voi mennä. "Entä jos ne tuijottaa ja arvostelee" "mitä jos ne ohjaajat nauraa keskenään" ja muita vainoharhaisia ajatuksia. Näitä ajatuksia tulee esiin myös ihan jo pelkästään kaupassa käydessä.

Nyt on kiirehdittävä töihin. Lupaan teille pidempää tarinaa viikonloppuna :).

lauantai, 15. syyskuu 2007

Haastettu on!

On tullut oltua täysin poissa tietokoneen ääreltä kotona ja nyt sain huomata, että haastetta pukkaa monelta suunnalta. Kiitos vaan. Tässä saatte vastauksia.

Vastaan ensin Juulian haasteeseen.

"Tehtävänanto: kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä".

Koska on rento lauantai-aamu, minulla on päälläni peitto ja ja Pojan käsi ja toinen jalka. Meillä on täällä kannettavaja sängyssä on kiva surffata netissä.

Sitten se toinen - pidempi - haaste. Täältä.

Lempi...

...kirja
Tämä on paha. Luen kyllä kirjoja, mutten osaa sanoa mikä olisi ehdoton lempikirjani. Kaikki ne kirjat on lempikirjoja, joita lukiessa pystyy eläytymään johonkin muuhun kuin itseensä ja on lukemisen jälkeen saanut ajattelemisen aiheita.

...elokuva
Liian vaikea kysymys. Ihan liian vaikea. Elokuvaperunana niitä on liian monta lueteltavaksi asti.

...musiikki
Tunnelmaan sopiva. Jazz-tyyppinen on moneen hetkeen sopiva, mutta vitutukseen sopii vain raskas rock.
Parasta on kun voi laulaa mukana, tietysti.
 
...artisti/bändi
Bon Jovi ja Maroon 5 vetää kovaa linjaa. Suomalaisista Timo Rautiainen on lähellä sydäntä. Ja vanha Nightwish, uutta en ole vielä ehtinyt kuulemaan. Ja tietysti Apulanta.
 
...-idoli
Ei ole. Ihmisiä ne on nekin, enkä osaa idolisoida heitä. Edesmennyt isoisän isä tietyllä tapaa on eräänlainen idoli.

...biisi
Apua. Liian moni, ihan liian moni

...näyttelijä
Ewan McGregor, Nicole Kidman...ja lista on lähes loputon jos sitä alan rustaamaan.

...tv-sarja
Täydelliset naiset. Bad Girls. House. Teho-osasto. Lost. Ja sitten se Ramsay:n helvettikeittö.

...ruoka
Ei ole mitään erikoista lempiruokaa, sillä kaikki ruoka on hyvää. Linssit on kyllä pahoja, sen tunnustan. Ja maksa.

...suklaa
Marianne-, Daim- ja keksisuklaa.

...karkki
En todella osaa sanoa, sillä karkkia en ole pitkään aikaan syönyt. Varmaan Marianne- tai sitten ne jääkarhu-karkit fazerilta.

...jälkiruoka
Mustikkapiirakka.

...jäätelö
Minttu tai tiikeri.

...ruoka- ja janojuoma
Bon Aquan villivadelma ihan kummassakin tapauksessa. Ja se mustikkakin.

...mehu
Fun Light.

...limppari
Joskus aikanaan kokis

...drinkki
Auringon nousu

...mieto alkoholi
Päärynäsiideri

...sanonta
Sitä saa mitä tilaa.

...vaate
Kuhan se on rento.

...maisema
Siinä on vettä. Paljon.

...paikka kotona
Pojan vieressä

...ihminen
Perhe ja Poika

...ystävä
Kyllä se tietää kuka se on.

...muisto
Tällä hetkellä varmaan Pojan tapaaminen.

...harrastus
Kun en harrasta.

...taulu
Ei ole tullut katseltua.

...väri
Vihreä, viininpunainen, musta, violetti, purppura, pinkki ja turkoosi

...asento
Rennosti

...auto
Polkupyörä

...eläin
Ehdottomasti kissa. Ja Poika ;).

En nyt käy erikseen haastelemaan ketään. Ne tekee, jotka ei ole jo tehneet.

Mitään erikoisempaa meille ei kuulu. Töitä tehdään niskalimassa, että päästään keväällä yhteiselle lomamatkalle johonkin ja arki pyörii. Asuntokuviot on vähän mietinnässä, sillä kahden asunnon pyörittäminen on käynyt turhan työlääksi. Aika ei riitä, eikä kyllä mielenkiintokaan.
Elämä on aika hyvällä mallillaan :)

perjantai, 7. syyskuu 2007

Liian pitkä viivästys.

Taas on aika vierähtänyt huomaamatta. Kun tekee täysillä töitä, elää (olematonta) elämäänsä, ei huomaa miten aika vain lentää ohi.
Tänään on taas onneksi vaihteeksi vapaapäivä. Täytyy siis siivota minun asunnolla ja hoidella muita sellaisia asioita, joita ei työpäivinä pysty hoitamaan. Ihana vapaa. Vaikka mieli tekisi kyllä nukkuakin kunnolla ja pitkään. Ei vain riitä aika siihen tällä hetkellä. Kiireeni ei kuitenkaan ole sitä ahdistavaa ja "pakko ehtiä sinne, pakko ehtiä tonne, äääk en ehdi!"-tyyppistä kiirettä. Sitä ei nyt kestäisi mitään ylimääräisiä stressejä.

Anonyymille tiedoksi, että karppaus ei ole mun juttu. Toiset laihtuu sillä ja toiset ei. Mun mielestä se on dieetti siinä missä kaikki kaalikeitto-jutut ja muut. Kun se on vielä johdettu siitä Atkinssista, joka on mun mielestä suurin laihdutus-huijaus sitten laihdutuspillereiden, niin ei kiitos. Mä haluan, että mun elämänhallinta on muutakin kuin sitä että hoen itselleni mitä en saa syödä. Sitä saan tehdä jo ihan tarpeeksi allergioineni. Dieetti tai laihdutus ei ole sama asia kuin elämäntapojensa hallinta. Ja karppaus on dieetti. Se on minun mielipiteeni. Varmasti moni on täysin eri mieltä.

Meille tulee ensi viikolla hoitokoira. Villiä. Sellainen pieni musta karvapallo, joka on tuhottoman söpö eläin. Poikakin on innoissaan elikosta. Omistajat lähtevät vähän reissuun ja me saimme kunnian olla sen pienen vahteja. En vielä tiedä kumman asunnossa aiomme olla, tai kumman luona koira tulee olemaan. Suurinpiirtein on kuitenkin puhuttu, että olisimme yhdessä ja samassa asunnossa yhdessä koko viikon. Helpompi meille ja helpompi koiralle. Vähän jännittää allergioiden puolesta, mutta eiköhän se jotenkin suju.

Nyt siivoamaan ja kauppaan.

sunnuntai, 19. elokuu 2007

Yllätyksiä!

Sain Juulialta rokkityttöblogaaja-merkin :). Kiitosta vaan.

829837.jpg

En näin yllätettynä osaa yhtään sanoa, kenelle sen pistäisi eteenpäin.
Mielestäni olen sen jo lähes kaikilla nähnyt. Kiitos vaan vielä kerran.

Syksy tulee kovaa vauhtia ja tietyt ilmat ja auringonpaisteen sävyt saavat tyhmän kaihoisan tunteen nousemaan esille. Poika ei tätä ymmärä ollenkaan, vaan väittää minun olevan taas ylitunteellinen. Minkäs sitä kuitenkaan itse tunteilleen voi. Kesä menee pois, vaikka vastahan se alkoi. Miksi aika menee kesällä liian nopeaan?

Punatukka kysyi laihdutanko yksin vai ryhmässä. Ihan yksin tätä elämänhallintaprojektia olen vetänyt. Ehkä jossain ryhmässä saisi enemmän potkua persuksilleen ja motivaatiotakin paremmin pidettyä yllä, mutta en silti halua mennä ihmisten keskelle esim. punnittavaksi. Ihan pelkkä ajatus tuo mieleen ne kouluaikojen liikuntatunnit, kun pukkarissa tytöt vertaili kenellä on isoimmat mahaläskit ja päätyivät lopulta siihen, että minulla. Olin aina siinä lajissa voittaja. En muutenkaan hypi vaa'alla ollenkaan, eikä minulla ole ns. konkreettisia tavoitepainoja. En siis tee tätä mitenkään ohjekirjan mukaan. Haluan vain saada elämäni edes jotenkin hallintaan viimeisten aivan kamalien romahtamisien ja lihomisten suhteen. Tavoite on, ettei yksikään vaate ole edellistä isompi.

perjantai, 17. elokuu 2007

Elämänhallinta

Olen viimeisen kirjoitukseni jälkeen ajautunut kohtaamaan (taas) sen faktan, etten hallitse syömisiäni. Vaatii äärettömän suurta ponnistusta monta kertaa päivässä ensin muistaa syödä ja sen jälkeen muistaa syödä oikein. Kalorilaskentaakin olen tässä ehtinyt jo useampaan otteeseen kokeilemaan, mutta se ei vaan toimi. Koen sen vielä ahdistavammaksi, kuin tämän muun tietoisen ruokatarkkailuni. Työpaikalla vielä tuleekin syötyä jotenkuten säännöllisen oloisesti, mutta kotona en saa siihen otetta. Viikonloput menevätkin samalla kaavalla, kuin ihan aina ennenkin. Heräämisen jälkeen saatan järsiä jotain leivän kulmaa hieman ja sitten pärjäillä johonkin viiden - kuuden tienoille täysin pistämättä suuhun yhtään mitään. Silloin yleensä havahdun siihen, että on nälkä. Siihen ei vaikuta mitenkään se, että teenkö päivän aikana miten paljon asioita. Olin sitten pesemässä mattoja tai lukemassa kirjaa; ei vaikuta mitenkään. Useimmiten tulee vain jano ja senpä takia olenkin oppinut juomaan paremmin kuin ennen. Sentään jotain positiivista.

Kesän löytö on ollut jugurttiananakset. En olekaan kesän mittaan syönyt yhtään tavallista karkkia. Makeanhimoon olen noita ananaksia napsinut. Pari kertaa myös jugurttivadelmapallosia, mutta ne ovat rasvaisemman, esanssisemman ja öklömmän makuisia, joten pari riittää viemään sen "pakko saada makeaa"-tunteen pois.

En osaa tehdä mitään isompaa raporttia tilanteesta, sillä tämän hetkinen kuumuus turvottaa ja tuntuu että kaikki vaatteet ovat huonosti päällä. Kylmien ilmojen tullessa housut taas paljastaa miten sitä on kesä elelty. En usko, että muutosta on tapahtunut, ainakaan siihen toivotumpaan suuntaan. Mutta siitä voi syyllistä etsiä sitten vain peilistään.

Muutoin elämä kyllä hymyilee hieman :)
  • Sivupohjia


    nappini2.jpg

    nappi1.jpg

    chat20joueur-1.jpg
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Ylipaino-ongelmaisen ihmisen tilitystylipainon kanssa tappelemisesta ja henkisestmylleryksest

    24-vuotias naispuoleinen henkilkokeilee pstliiallisesta ylipainosta eroon epoivoisesti. Ltokona 52. (nyt ainakin koon pienempi..)

  • Tagipilvi