Olen viimeisen kirjoitukseni jälkeen ajautunut kohtaamaan (taas) sen faktan, etten hallitse syömisiäni. Vaatii äärettömän suurta ponnistusta monta kertaa päivässä ensin muistaa syödä ja sen jälkeen muistaa syödä oikein. Kalorilaskentaakin olen tässä ehtinyt jo useampaan otteeseen kokeilemaan, mutta se ei vaan toimi. Koen sen vielä ahdistavammaksi, kuin tämän muun tietoisen ruokatarkkailuni. Työpaikalla vielä tuleekin syötyä jotenkuten säännöllisen oloisesti, mutta kotona en saa siihen otetta. Viikonloput menevätkin samalla kaavalla, kuin ihan aina ennenkin. Heräämisen jälkeen saatan järsiä jotain leivän kulmaa hieman ja sitten pärjäillä johonkin viiden - kuuden tienoille täysin pistämättä suuhun yhtään mitään. Silloin yleensä havahdun siihen, että on nälkä. Siihen ei vaikuta mitenkään se, että teenkö päivän aikana miten paljon asioita. Olin sitten pesemässä mattoja tai lukemassa kirjaa; ei vaikuta mitenkään. Useimmiten tulee vain jano ja senpä takia olenkin oppinut juomaan paremmin kuin ennen. Sentään jotain positiivista.

Kesän löytö on ollut jugurttiananakset. En olekaan kesän mittaan syönyt yhtään tavallista karkkia. Makeanhimoon olen noita ananaksia napsinut. Pari kertaa myös jugurttivadelmapallosia, mutta ne ovat rasvaisemman, esanssisemman ja öklömmän makuisia, joten pari riittää viemään sen "pakko saada makeaa"-tunteen pois.

En osaa tehdä mitään isompaa raporttia tilanteesta, sillä tämän hetkinen kuumuus turvottaa ja tuntuu että kaikki vaatteet ovat huonosti päällä. Kylmien ilmojen tullessa housut taas paljastaa miten sitä on kesä elelty. En usko, että muutosta on tapahtunut, ainakaan siihen toivotumpaan suuntaan. Mutta siitä voi syyllistä etsiä sitten vain peilistään.

Muutoin elämä kyllä hymyilee hieman :)