Sain Juulialta rokkityttöblogaaja-merkin :). Kiitosta vaan.



En näin yllätettynä osaa yhtään sanoa, kenelle sen pistäisi eteenpäin.
Mielestäni olen sen jo lähes kaikilla nähnyt. Kiitos vaan vielä kerran.

Syksy tulee kovaa vauhtia ja tietyt ilmat ja auringonpaisteen sävyt saavat tyhmän kaihoisan tunteen nousemaan esille. Poika ei tätä ymmärä ollenkaan, vaan väittää minun olevan taas ylitunteellinen. Minkäs sitä kuitenkaan itse tunteilleen voi. Kesä menee pois, vaikka vastahan se alkoi. Miksi aika menee kesällä liian nopeaan?

Punatukka kysyi laihdutanko yksin vai ryhmässä. Ihan yksin tätä elämänhallintaprojektia olen vetänyt. Ehkä jossain ryhmässä saisi enemmän potkua persuksilleen ja motivaatiotakin paremmin pidettyä yllä, mutta en silti halua mennä ihmisten keskelle esim. punnittavaksi. Ihan pelkkä ajatus tuo mieleen ne kouluaikojen liikuntatunnit, kun pukkarissa tytöt vertaili kenellä on isoimmat mahaläskit ja päätyivät lopulta siihen, että minulla. Olin aina siinä lajissa voittaja. En muutenkaan hypi vaa'alla ollenkaan, eikä minulla ole ns. konkreettisia tavoitepainoja. En siis tee tätä mitenkään ohjekirjan mukaan. Haluan vain saada elämäni edes jotenkin hallintaan viimeisten aivan kamalien romahtamisien ja lihomisten suhteen. Tavoite on, ettei yksikään vaate ole edellistä isompi.